Ämpärillä vettä kaivoon

-Herra Pesonen? Valtion talouden elvyttämisvirastosta, hyvää päivää.Voimmeko tulla sisään?
-No mulla on tossa vähän kiire, työmaalla...
-Kiitos kiitos. Joo, täällähän on tilavaa ja lisää saadaan kun otetaan nuo seinät pois tuosta.
-Siis, mitä hel...
-No no, ei tarvitse hermostua. Istukaa, olkaa hyvä.
-Joo...kiitti.
-Sitten asiaan. Olemme kaikki kiireisiä joten turhat löpinät pois. Tulimme kertomaan uudesta talouden piristämishankkeestamme jossa teillä on iso ja helposti korvattava osa. Olemme tässä hieman katselleet teidän talousasioitanne ja pakko sanoa, ihailtavaa katseltavaa. Olette velaton ja vakaat tulot. Hieno homma, tästä hyvästä valtio lähettää kotiinne virallinen "Vuoden tsemppari"-diplomin, onnittelut siitä.
-...Kiitos...kai?
-Kuitenkaan kaikilla ei mene aivan yhtä hyvin. Seinänaapurinne Hönönen ei ole viime aikoina ns. antanut lapasyöttöjä omissa talousasioissa. Toisin sanoen rahaliikenne on ollut kovin yksisuuntaista ja menovoittoista. Valtio ja kunta ovat kyllästyneet maksamaan Hönösen menoja. Joten tästä syystä olemme päättäneet yhdistää teidän ja Hönösen taloudet.
-TÄ?!?
-Kyllä kyllä. Hyvin yksinkertaista, luulisi nyt teidän kaltaisen ihmisen ymmärtävän selvää suomea. Yhdistämme teidän perheet ja tuosta välistä puretaan seinä pois joten saatte olla ihan fyysisesti saman katon alla. Samalla Hönösen velat siirtyvä teidän nimiin ja Hönöselle annetaan käyttöoikeudet tileillenne ja säästöihinne.
-Siis ettehän te nyt voi...mitä helvetin järkeä..?
-No no, ei tarvitse nyt vanhaa vihtahousua esiin manata. Tähän liitetään vielä kolmas perhe, Pösilöt toiselta puolelta. Heillä on hiukan velkaa, tulot ihan kohtalaiset. Näin kun kaikki yhdistetään, niin tämä uusioperheenne pitäisi tulla ihan hyvin toimeen. Eikös ole nerokasta?
-No, saatana, ei ole! Täähän on ihan järjetöntä! Mikäs helvetti minä olen maksamaan muiden velat ja antamaan rahani jollekin tunarille? Eihän tämä nyt voi olla saatana laillista tai oikein!
-Kyllä se nyt sattuu olemaan kun me juuri tehtiin se lailliseksi ja oikeaksi. Ja miettikääs miten kerta heitolla asuntonne koko kasvaa ja olette enemmän tekimisissä naapureidenne kanssa. Samalla valtio ja kunta saa omat menot kuntoon. Nyt ei kannata liikaa miettiä tätä asiaa, tämä on jo valmiiksi mietitty monissa kabineteissa ja hyväksi todettu. Ei aleta keinuttamaan venettä ja vaarantamaan rakkaan valtion tilannetta. Nyt on jokaisen tehtävä uhrauksia ja vedettävä yhtä köyttä. Kaikkien on puhallettava yhteen hiilen ja taisteltava yhteisen hyvän puolesta. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Joko puolella tai vastaan. Olikos vielä jotain asian tiimoilta? Ei? No, hyvä. Ensi viikolla tulee rakennusmiehet purkamaan seiniä. Meillä on vielä yksi pieni mukava yllätys teille. Kun kerran olette se "varakkain", saatte päättää uuden asunnon pintamateriaalit. Tosin vaihtoehtoja on kaksi mutta on sekin parempi kuin ei mitään. Me tästä lähdemmekin ja toivottelemme sopuisia yhteiselon päiviä uusioperheessänne. Lycka till!

Oven sulkeuduttua herra Pesonen jää tuijottamaan itseään tyhmänä eteisen peilistä. Peilistä joka roikkuu seinällä  jota ei enää ensi viikolla ole. Noin vartin silmiä räpsäyttämättömän tuijottamisen jälkeen Pesonen sulkee kivuliaasti kuivat silmänsä ja suunsa. Hän ottaa baarikaapista ensi kesän juhliin tarkoitetun vuosikerta viskin, avaa korkin ja huuhtelee paskan maun suustaan isolla siivulla. Yökkäyksien saattelemana hän juo pullon loppuun ja tarttuu puhelimeen.

-Terve,Pesonen moi. Joo tota, en ny pääse töihin. Joo tiiän tiiän, paljon hommia...tiiän. Aivokalvontulehdus. Tiiän tiiän. No en. Haista ite. Moi.


Huh huh, onneksi tuollaista ei tapahdu tosielämässä. Eihän tuollaista voi vaan tapahtua...eihän? No ei ainakaan hyvinvointivaltiossamme!

Rakkaus on ruma sana

Näin Ystävänpäivänä haluan kertoa Teille hellyyttävän tarinan rakkaudesta.Tarinamme kertoo kuvitteellisesta Hönösen pariskunnasta joka asuu kuvitteellisessa kaupungissa kuvitteellisen Tuusulanjärven pohjoispäässä.

Rakkauden sotilaamme ovat olleet yhdessä jo teini-iästä,naimisissa ja kolme lasta. He asuvat omakotitalossa joka on rakkauden täyttämä ja jopa sen ruumillistuma. Arki menee työn teossa ja viikonloput vierähtävät askareissa omalla pihalla puuhastellen. Naapureita tervehditään ohi kulkiessa hymyssä suin. Lasten koulu- ja päiväkotijuhliin osallistutaan yhdessä, hillittyä kiintymystä toisille ja lapsille osoittaen. Ah, kuinka täydellistä ja tavoittelemisen arvoista. Jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä tuollaiseen tilanteeseen. Ulospäin täydellistä.

Jokainen tarina tarvitsee hieman draamaa. Joten paljastetaan myös tämän tarinan draamaosuus. Tässä tarinassa se alkaa naisen luonteesta. Hänen mielipiteensä ovat yleensä kärkkäitä ja aina oikeita. Vastalauseen esittäjä joutui yleensä vihanpidon kohteeksi vuosiksi, vähimmillään. Vastalauseita esitti myös rakas aviomies suhteen alussa mutta ne vaikenivat lyönteihin ja kirosanoilla varustettuihin huutoihin. Ai niin, naiset eivät lyö, naiset läpsivät. Ja nainen ei voi aikuista miestä lyödä joten sehän ei sitten pidä paikkaansa. Ja nainen ei huuda vaan sanoo mielipiteensä painokkaasti. Joten tuokaan ei pitänyt paikkaansa. Nainen tosin ei, kansan omaisesti sanottuna, ollut kovin tarkka tavarastaan joten parisuhde oli usein lievästi polygaaminen. Tosin vain naisen osalta. Nainen ei tätä tosin peitellyt ja usein kehuskeli asialla miehelleen riitojen lomassa. Joten jos nainen asiasta myös kertoi, ei hän ollutkaan kylän polkupyörä.

Mies on ymmärtäväinen naisensa luonnetta kohtaan ja yrittää parhaansa mukaan. Arki menee sekä lasten hoidossa että naisen palvelemisessa. Naista pitää palvella koska hänellä on raskas työ päivittäistavarakaupan osastolla. Ja kun on töissä jo rehkinyt, kodin pitää olla se keidas jossa saa sohvalla rentoutua. Ei tosin unohdeta sitä tosiasiaa että mies työskentelee asentajana teollisuuden parissa ja tekee hyvin fyysistä työtä. Sitä ei kyllä lasketa koska hän on mies ja näin sen pitää mennä. Mies tosin purkaa tätä fyysisesti ja henkisesti raskasta urakkaansa piilopulloilla joita on ympäri taloa. Ja joskus jää siitä kiinni, raivokohtausten saattelemana. Mutta nainen ei raivoa, nainen purkaa vain tuntemuksiaan. Mies jatkaa naisen palvelemista ja yhdessä elämistä.

Kerran asiaa vuosia vierestä seurannut henkilö kysyi miksi sinä oikein kestät tuollaista hyväksikäyttöä ja ala-arvoista kohtelua? Tähän mies vastasi hyvin lammasmaisesti, koska minä rakastan häntä. Asian kuultuaan sen kysyneen henkilön pää räjähti selittömättömästi. Miksi? Ehkä syynä oli järjetön kateus joka kysyjällä tuli tilannetta kohtaan. Koska jokainen haluaisi varmasti samanlaiseen tilanteeseen kuin tarinamme mies. Ehkä, koskaan emme varmasti saa tietää syytä tuohon käsittömään tapahtumaan.

Tarinoilla yleensä on opetuksensa, niin myös tälläkin. Joten, mikä se on? Rakkaus ei ole vain sokea vaan kuuromykkä ja helvetin tyhmä! Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää Ystävänpäivää!

Sanontoja

Tämä on vanha kirjoitukseni useamman vuoden takaa. Ajattelin julkaista sen täällä koska huomasin olevani vielä samaa mieltä näistä.

"Olen usein jaksanut hämmästyttää lähisukulaisiani omien pohdintojeni määräällä ja laadulla. Voin usein nähdä heidän innostuksensa kun he poistuvat päätään pyöritellen.
Mutta se siitä mennääs asiaan.

Hyvin usein olen huomannut näiden "vanhan kansan" (se sama vanha kansa jonka mielestä maapallo on litteä) sanontojen olevan aivan päättömiä. Tässä muutamia mainitakseni

"Ei näe metsää puilta."
Miten ei näe metsää puilta? Jos edessä on iso ryhmä puita, se on metsä. Jos näet vain muutaman puun, se on risukko. Tiedän että sillä tarkoitetaan sittä takertuu pieniin yksityiskohtiin näkemättä kokonaisuutta. Siitä huolimatta aivan suck ass sanonta. Parempia samaa tarkoittavia on.

"Älä mene merta edemmäs kalaan."
Tämä on vielä heikompi sillä kuvakieli ei toimi. Merta edemmäs kalaan. Uutisväläys. Meri on se The viimeinen paikka johon kaikki vedet virtaavat. Joten tuskin hirveän paljon pidemmälle kalaan pääsee. Ellei tässä sitten tarkoiteta suolaisessa vedessä esiintyviä makean veden alueita, ns. järvi meressä. Mutta silloinkin se on järvi...

ja viimeinen, mielestäni kaikkien pohdintojen huipentuma,

"Poikkeus vahvistaa säännön."
???? Miten poikkeus voi vahvistaa sääntöä? Jos sääntö rikkoontuu, sehän heikkenee. Esimerkki.
Jos on sääntö ettei toista saa lyödä grillilastalla päähän, ja toinen lyö, miten tuon säännön vahvistaminen sitten ilmenee? Pitääkö sanoa ettei toista saa tosiaankaan lyödä grillilastalla? Vai mitä pitää sanoa? Ja jos se toinen lyö uudestaan niin, keh nytpä ei todellakaan tosiaankaan saa lyödä toista grillilastalla päähän jne jne...
Ei mene päähän tämä sanonta. Jos jollekin menee, laita

Toisaalta löytyy myös erinomaisia sanontoja kuten "Älä urinoi vastatuuleen" ja "Älä syö värikästä lunta", vain muutaman mainitakseni. Mutta löytyy paljon niitä jotka eivät vain mene päähän vaikka kuinka pohtii. Ja usein ihminen pohtii. Sinäkin. Ja varmaan useimmat tuttavasi."

Kylän suurin kul,kul,kultakello...

Jälleen kerran vaalien alla joka paikassa näkyy mielipidemittauksia siitä kuka on tällä hetkellä suosituin ehdokas maamme presidentiksi. En tosin aivan ymmärrä miksi näitä mittauksia tehdään tai miten tuloksiin pitäisi suhtautua? Onko tarkoituksena se jos ei vielä tiedä ketä äänestää niin mittaukset antavat hyvää osviittaa? Eli jos haluaa kuulua enemmistöön,äänestää sitä ehdokasta joka on mittauksien kärjessä. Tai sitten junnu-urheilussa tuttua termiä käyttäen Fair Play-hengessä antaa äänen sille joka on vikana,ihan vain sen takia ettei sille vikalle tuu niin paha mieli.Ei sillä väliä onko ehdokkaan mielipiteet sitten vaikka aivan toisaalla kuin omat. Toisaalta jos äänestää pelkkien mielipidemittauksien mukaan niin ei niillä mielipiteillä tosin ole mitään väliä.

Tässä on demokratian hyvä ja huono puoli. Äänioikeutetut saavat äänestää miten haluavat. Ja se ketä äänestää,ei ole pakko kertoa. Tosin ihmettelen että miten meillä Suomessa voi olla niin paljon köyhiä,syrjäytyneitä,velkataakan alla eläviä ja muita vähemmän sosiaalisesti haluttuja ryhmiä kun kerran meidän suosituin puolue on oikeistolaisia kovia arvoja kannattava. Jos äänestystulos kertoo millaisia ihmisiä täällä asuu niin eihän meillä voi olla edellä mainittuja ihmisiä niin paljoa.Taitaa olla kommunististen viherpipertäjien aivopesupropagandaa.

Toinen mitä en ymmärrä, saati edes seuraa, on vaalikeskustelut. Siis sellaiset joissa kaikki ehdokkaat kilvan mittailevat retoriikalla ja nippelitiedolla kuka on paras. Jos kerran tälläiseen "äijämäiseen" mittailuun lähdetään,eikös tehtäis se old school-metodilla. Miehet ison pöydän reunaan, housut kinttuihin ja rakkauden työkalu pöydälle. Varmuudeksi lämmitetään huone 37 asteeseen ettei sitten kukaan voi sanoa että kovin kylmä täällä. Tulos ylös ja turvat tukkoon. Samaahan noilla paneelikeskusteluilla haetaan,niissä on vaan enemmän ääntä. Tasa-arvon nimissä naisehdokkaat voi vaikka kokeilla kuinka pitkälle pingispallo lentää tai montako tussia pysyy rauhasten alla. Jos haluaa selvittää ehdokkaiden näkemyksiä asioista,kannattaa omassa rauhassa tutustua heidän nettisivuihin.

Kaikesta huolimatta odotan tulevia vaaleja mielenkiinnolla. Oma ehdokas on selvillä ilman yhtäkään mittausta tai keskustelua seuraamatta. Ja kannattaa muistaa että jos ei sopivaa ehdokasta ei löydy,aina voi äänestää tyhjää. Sekin on parempi kuin kirkkoveneelle äänen antaminen. Ja toisaalta kannattaa myös muistaa että jos kaikesta kovasta työstä huolimatta rahat eivät meinaa riittää seuraavaan palkkapäivään,ei kannata sitten itkeä jos äänestää puoluetta tai sen edustajaa joka kannattaa veronkevennyksiä jotka hyödyttävät rikkaita ja leikkaa sosiaalimenoja. Silloin saa juuri sitä mitä on tilannut.

Apua,me ei osata syödä!

Kuluneen kesän ja syksyn aikana olemme saaneet lukea hyvinkin rikasta ja osittain erittäin typerää keskustelua yhdestä peruselintoimintaan liittyvässä asiassa,syömisessä. Tai lähinnä kyseessä on ollut aikamoinen hyökkäys usealta eri taholta yhtä monista ruokavaliota,vähähiilihydraattista ruokavaliota kohtaan. Ai mikä ihmeen vähähiilihydraattinen?No karppaus. Suurella osalla on asiasta jonkinlainen mielipide. Jos asiasta ei mitään tiedä,käy katsomassa vaikka täältä mistä on kyse. Ja jos haluat lukea keskusteluja asiasta, googleta karppaus. Ja  hämmästy.

En lähde kyseistä ruokavaliota tässä avaamaan tai ota näitä keskusteluita tässä sen suurempaan tarkasteluun. Kokeilkoot jokainen joka pystyy/kiinnostaa ja muodostakaa oma mielipiteenne. Kuten kaikissa erilaisissa ruokavalioissa,kannattaa tutustua kyseiseen ruokavalioon hyvin,kysellä neuvoja ja jopa tehdä sen kaikkien vaikeimman ja radikaaleimman teon,lukea pari kirjaa aiheesta. Jos kolmen kuukauden kokeilun aikana ilmenee terveydelle haitallisia oireita, teet varmaan jotain väärin. Tai sitten vain kyseinen ruokavalio on sinulle väärä. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan loistava painonhallinta ruokavalio ja oikein toteutettuna saa monipuolista ja ravintorikasta ravintoa. Mutta,se mikä toimii yhdellä,ei välttämättä toimi toisella. Setä ja täti-juttuja...

Se mikä on kummastuttanut näitä keskusteluja seuratessa, on ollut se miten helposti asiasta varsinaisesti tietämättä tuomitaan ko.asia. Tämä valitettava tosiasia koskee myös montaa muuta elämän aluetta. Keskustelupalstat ovat samaan aikaan hauskoja,tietoa antavia foorumeita joita on hauska seurata. Valitettavan usein kuitenkin keskustelut palstoilla lähtevät jo muutaman vastauksen jälkeen aiheen ulkopuolelle,loppuen siihen kun toista solvataan kirjoitustaidottomaksi m*lk*ksi.

Toinenkin asia mikä hämmästyttää näin tällä vuosituhannella on se että olemmeko oikeasti niin tyhmiä ettemme osaa syödä oikein? Tärkeimmästä elintoiminnosta on tehty jotain niin ylitsepääsemättömän vaikeaa että ei voi kuin hymyillä.  Ja kuvasta päätellen todella moni tekee sen väärin. Tämän huomaa siitä että rapakon takainen kansallissairaus on leviämässä täälläkin. On aina vitsailtu siitä miten Suomi on Euroopan Yhdysvallat ja kun liikalihavuus- ja aikuisiän diabetestilastoja katsellaan,niin sitä todellakin olemme. Terveellisesti ja monipuolisesti syöminen on loppujen lopuksi todella naurettavan helppoa. Siitä on vain tehty niin vaikeaa. Toisaalta myös meille jankutetaan miten vähän aikaa meillä on ja kaikilla on kiire. Ja jos ei ole kiire,olet huono ihminen.Teet jotain väärin tai olet muuten vaan lusmu. Ja sitten tähän kiireeseen vedoten kotiin kannetaan kebabia,pizzaa tms. sontaa joka huuhdellaan alas sokerilitkulla. Tarvitseeko vielä kertoa missä menee vikaan.

Kiireelle/ajan puuttumiselle ja viitsimättömyyden välille on vedetty yhtäläisyysmerkki. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on aika helppo valmistaa kotona.Se,viitsiikö sitä tehdä,on eri asia. Jos suurin osa valveilla olostasi menee työssä tai muissa tehtävissä ja tingit mieluummin ravinnosta,pelaat aika isolla asialla. Toisaalta jos koko ajan olet töissä,voidaan päätellä olevasi vakavarainen. Tällöin kannattaa noutoruokana tilata välillä muutakin kuin iskenderiä. Ja jos teet koko ajan töitä ja rahaa ei ole älyttömästi,jokin yhtälön osa on väärin,pahoittelen.

Kuitenkin,se mikä on hienoa tässä nykyisessä yhteiskunnassamme,on se kuinka saamme olla mitä haluamme. Toinen haluaa harjoitella itsensä timmiin kuntoon ja kituuttaa vähällä ruokavaliolla. Toinen mättää suustaan alas mitä sattuu ja ainoa liikuntamuoto on pizzalaatikoiden vienti roskikseen kerran kuussa. Kumpikin näistä elämäntavoista on näille ihmisille se oikea. Siihen ei kannata puuttua liian kärkkäästi. Hyvänä ystävänä asian järkevyyden voi ottaa puheeksi mutta kannatta kuitenkin muistaa että jokainen tekee loppujen lopuksi omat päätöksensä. Niin kauan kun ei tee toiselle ihmiselle vahinkoa,jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa. Elämästä kannattaa nauttia silloin kun voi. Todisteiden puuttuessa voidaan sanoa että kerran täällä käydään. Ei tehdä siitä liian vaikeata.

Antamisen ilosta

Eilen saimme lukea monien mielestä huvittavan uutisen neulottuihun lahjoihin liittyvästä ongelmasta.Oletan jokaisen lukijan itse asian selvittävän linkkiä seuraamalla joten en lähde sitä sen enempää tässä avaamaan. Sanonpa vaan tämän avaavan uusia väyliä veemäisten sukulaisten tai sanotaan nyt vaikka anopin häätämiseen. Ja jos sitten pukki tuo kontissaan niitä pehmeitä paketteja joissa on jotain neulottua,hankkiudu äkkiä siitä eroon. Aivan varmasti on olemassa lainpykälä jolla sinua voidaan syyttää laittoman tavaran hallussapidosta. Toisaalta kannattaa  miettiä myös sitä seikkaa kun saatte tälläisen paketin,että teitä yritetään polttaa. Varsinkin kun pakettiin ei ole merkitty lahjan antajaa. Samalla hetkellä kun avaatte kyseisen paketin, ovesta ryntää sisään poliisin iskuryhmä ja se on sitten menoa. Siinä on sitten turha itku kurkussa selitellä. Leivätön pöytä odottaa.

Tästä päästäänkin lahoa aasinsiltaa pitkin toisenlaisiin käsitöihin ja pimeneviin iltoihin. Joka syksy omakotitalo/rivitaloasujat tuntevat painostavan tunteen niskassaan.Sellaisen kuin joku tuijottaisi.Ja aika usein siellä joku tuijottaa. Pimeys tuo mukaan tirkistelijät,hienommalta nimeltään voyeuristit,takapihojen ihmiskoristeiksi. Nuo toisaalta harmittomat mutta kuitenkin helvetin ärsyttävät perverssit ilmestyvät pimeyden turvin ikkunoiden taakse pitämään omaa väestönlaskentaansa. Harmittomat siinä mielessä että nämä pervot eivät edes halua ihmiskontaktia,päinvastoin kuin kettukarkkipussit taskuissaan leikkipuistojen reunalla notkuvat sedät. Tirkistely kuitenkin katsotaan olevan yksityisyyttä ja kotirauhaa rikkovaa ja muutenkin hyvien tapojen vastaista. Jokainen kuitenkin on varmasti ohi kulkiessaan vilkaissut ikkunoista sisään ja hyvien tapojen mukaisesti kääntänyt katseensa pois. Katseen kestosta ei ole olemassa mitään selkeää määräystä. Ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää sitä , että siinä vaiheessa kun poliisi tulee paikalle,on pirun vaikeaa selittää uskottavasti olleensa puoli tuntia kusella tuijottaen sisään ikkunasta.Kaverit kerto.

Jos nyt kuitenkin epäilet takapihallasi tapahtuneen kustannuksellasi yksilapaisen helikopterin yksityisnäytöksen, kannattaa pohtia yhtä asiaa ennen kuin kutsut poliisit. Oletko varma ettei joku rikosoikeudellisia seurauksia pelkäävä tuttavasi ole käynyt jättämässä käsitöitään lahjaksi ikkunalaudalle?

Ei oo heleppoo...

Jokainen meistä on varmaan kuullut useammin kuin tarpeeksi miten "sukupolvesi on päässyt niin helpolla ja miten ei ennen ollut sitä eikä tätä ja kaikki oli paljon huonommin." Yksi lempilausahduksistani liittyi armeijaan ja kuulin sen usein isommilta veljiltäni."Silloin kun sä meet armeijaan,se käydään kirjekurssina." Ei tosin veljieni armeija-aika ole mitään verrattavissa isäni sotien jälkeiseen aikaiseen joten hän on varmaan sanonut sitten "kun te pojat käytte armeijan, se käydään sähkekurssina." Tai isoisäni joka varmaan kertoi isälleni armeijan käytävän savumerkkeinä...

Mutta siis,kuten tämä päätön tarina kertoo,aina edellisellä sukupolvella on ollut rankempaa. Joten voin hyvällä omalla tunnolla keulia lapsilleni ja heidän kavereilleen miten rankkaa isipapalla oli kun ei voinut kavereilleen soittaa milloin ja mistä vaan. Syvät arvet jää sellaisesta. Siis kännykkämättömydestä. Ja todennäköisesti myös keulimisesta.
Lähdin myös tähän vähän luetteloimaan miten todella rankkaa omassa lapsuudessa ja nuoruudessani oli verrattuna tähän nykyiseen pullamössöön:

• minun lapsuudessa oli LP-levyjä joita oli todella vaikea kelata edestakaisin vain kuullakseen saman kappaleen uudestaan. Ja jos neula oli poikki,ei kuunneltu
• minun lapsuudessani jouduttiin leikkimään ulkona koska sisällä ei ollut mitään tekemistä.
• minun lapsuudessani oli vain 8-bittinen Nintendo.Mieti,8-bittinen,OMG!!!
• minun lapsuudessani radiossa soi Dingo,Yö ja Bogart Co.
• minun lapsuudessani television "huipputoimittaja" oli Timo T.A.Mikkonen
• minun lapsuudessani suosituin värisävy vaatteissa oli pastelli
• minun lapsuudessani kaukosäätimissä oli johto
• minun lapsuudessani radiossa soi Dingo,Yö ja Bogart Co.

Vetää hiljaseksi,eikö vain? Tuo lista on mukava näyttää omille lapsille kun alkavat itkemään elämänsä kovuutta...