Rakkaus on ruma sana

Näin Ystävänpäivänä haluan kertoa Teille hellyyttävän tarinan rakkaudesta.Tarinamme kertoo kuvitteellisesta Hönösen pariskunnasta joka asuu kuvitteellisessa kaupungissa kuvitteellisen Tuusulanjärven pohjoispäässä.

Rakkauden sotilaamme ovat olleet yhdessä jo teini-iästä,naimisissa ja kolme lasta. He asuvat omakotitalossa joka on rakkauden täyttämä ja jopa sen ruumillistuma. Arki menee työn teossa ja viikonloput vierähtävät askareissa omalla pihalla puuhastellen. Naapureita tervehditään ohi kulkiessa hymyssä suin. Lasten koulu- ja päiväkotijuhliin osallistutaan yhdessä, hillittyä kiintymystä toisille ja lapsille osoittaen. Ah, kuinka täydellistä ja tavoittelemisen arvoista. Jokaisen ihmisen pitäisi pyrkiä tuollaiseen tilanteeseen. Ulospäin täydellistä.

Jokainen tarina tarvitsee hieman draamaa. Joten paljastetaan myös tämän tarinan draamaosuus. Tässä tarinassa se alkaa naisen luonteesta. Hänen mielipiteensä ovat yleensä kärkkäitä ja aina oikeita. Vastalauseen esittäjä joutui yleensä vihanpidon kohteeksi vuosiksi, vähimmillään. Vastalauseita esitti myös rakas aviomies suhteen alussa mutta ne vaikenivat lyönteihin ja kirosanoilla varustettuihin huutoihin. Ai niin, naiset eivät lyö, naiset läpsivät. Ja nainen ei voi aikuista miestä lyödä joten sehän ei sitten pidä paikkaansa. Ja nainen ei huuda vaan sanoo mielipiteensä painokkaasti. Joten tuokaan ei pitänyt paikkaansa. Nainen tosin ei, kansan omaisesti sanottuna, ollut kovin tarkka tavarastaan joten parisuhde oli usein lievästi polygaaminen. Tosin vain naisen osalta. Nainen ei tätä tosin peitellyt ja usein kehuskeli asialla miehelleen riitojen lomassa. Joten jos nainen asiasta myös kertoi, ei hän ollutkaan kylän polkupyörä.

Mies on ymmärtäväinen naisensa luonnetta kohtaan ja yrittää parhaansa mukaan. Arki menee sekä lasten hoidossa että naisen palvelemisessa. Naista pitää palvella koska hänellä on raskas työ päivittäistavarakaupan osastolla. Ja kun on töissä jo rehkinyt, kodin pitää olla se keidas jossa saa sohvalla rentoutua. Ei tosin unohdeta sitä tosiasiaa että mies työskentelee asentajana teollisuuden parissa ja tekee hyvin fyysistä työtä. Sitä ei kyllä lasketa koska hän on mies ja näin sen pitää mennä. Mies tosin purkaa tätä fyysisesti ja henkisesti raskasta urakkaansa piilopulloilla joita on ympäri taloa. Ja joskus jää siitä kiinni, raivokohtausten saattelemana. Mutta nainen ei raivoa, nainen purkaa vain tuntemuksiaan. Mies jatkaa naisen palvelemista ja yhdessä elämistä.

Kerran asiaa vuosia vierestä seurannut henkilö kysyi miksi sinä oikein kestät tuollaista hyväksikäyttöä ja ala-arvoista kohtelua? Tähän mies vastasi hyvin lammasmaisesti, koska minä rakastan häntä. Asian kuultuaan sen kysyneen henkilön pää räjähti selittömättömästi. Miksi? Ehkä syynä oli järjetön kateus joka kysyjällä tuli tilannetta kohtaan. Koska jokainen haluaisi varmasti samanlaiseen tilanteeseen kuin tarinamme mies. Ehkä, koskaan emme varmasti saa tietää syytä tuohon käsittömään tapahtumaan.

Tarinoilla yleensä on opetuksensa, niin myös tälläkin. Joten, mikä se on? Rakkaus ei ole vain sokea vaan kuuromykkä ja helvetin tyhmä! Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää Ystävänpäivää!