Suomalainen urheilukulttuuri nosti rumaa päätään hiihdon suunnalta,jälleen kerran. Ei sinänsä että se olisi mikään uusi asia vaan eikö mistään oteta opiksi? Jos lähtee läträilemään laittomien aineiden kanssa,kannattaa varmistaa tekevänsä sen mahdollisimman hyvin. Hyvin tekemiseen liittyy kiinni jäämättömyys. Ja vieläpä hyvin olennaisesti.
Toinen vaihtoehto on harjoitella niin maan perusteellisesti ja voittaa ns.perinteisellä tavalla. Tosin tietoa siitä milloin tämä olisi viimeksi tapahtunut,ei varmuudella tiedetä. Voisin kuitenkin vinkata oivaksi tutkimusajankohdaksi sen hetken kun suuret rahat alkoivat liikkumaan.Lajissa kuin lajissa.
Miksi sitten ei luovuta kokonaan kaikista dopingsäännöistä? Moni muukin on tätä pohtinut ja olen itse myös kallistunut siihen suuntaan. Annettaisiin urheilijoiden vapaasti vaarantaa terveytensä rahan eteen. Rahan? Enkö tarkoita maineen ja kunnian? Enpä juuri. Maine ja kunnia ovat karisseet pois ammattiurheilun agendalistalta pitkän aikaa sitten. En tosin väitä etteikö joukossa olisi niitä jotka uskovat vielä kovan työn tuovan tulosta, ja niin,mainetta ja kunniaa. Mutta uskoisin niiden olevan häviävää lajia,monessakin merkityksessä.
Katsotaan kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään rahan takia? Okei,tiedän äskeisen olevan tyhmä kysymys. Ei taida olla rajoja sille mitä tapahtuisi jos kannustimena olisi raha. Onhan se nähty jo nykypäivän ammattiurheilussa.
Tokihan myös amatööriurheilun parissa tämän jälkeen olisi mahdollista "doupata" itsensä eturivin edustajaksi. Tosin riskit verrattuna saatavaan hyötyyn ovat aikamoiset. Puhumattakaan kuluista. Amatööriurheilussa rahavirta on kovin yksisuuntaista,varsinkin itsensä urheilijan näkökulmasta. Aikamoinen hinta tulee voitetulle lusikalle jos amatööritasolla alkaa kiellettyjen,suoritusta parantavien aineiden kanssa leikkimään.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten ihmiset reagoisivat siihen kun kaksi saman lajin edustajaa laitettaisiin vertailuun.Toinen lääkkeillä avitettu,toinen ns.naturaaliurheilija. Tämä "roinarakki" kehuskelisi tuloksillan joihin sitten omin avuin onneen (heh) päässyt urhelija ei ikinä pääsisi luonnollisin keinoin. Kumpaa ihmiset arvostaisivat enemmän? Ja ehkä tärkeämpi kysymys on se,kumpi urheilijoista arvostaisi enemmän omia tuloksiaan?
Toinen uutinen joka menee läheltä urheilumaailmaa ja dopingmaailmaa,tuli Espoon Palloseuran suunnalta. Seuran juniorityössä mukana ollut valmentaja oli omaan kuntoharjoitteluun lisännyt amfetamiinia. En lähde tässä asian järkevyydestä saarnaamaan, jokainen voi itse sen puolen hoitaa. Syy miksi asiasta mainitsen on erään nimelta mainitsemattoman Iltalehden (nimi muutettu) otsikointi asiasta."Junnuvalmentaja käytti huumeita harjoituksissa." Näin niitä lehtiä myydään.
Tosin tuosta otsikosta tuli mieleen tämän hetken parhaimpiin lukeutuvan koomikon, Eddie Izzardin,sketsi. Kiinnostuneet voivat katsoa sen täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti