Jälleen kerran vaalien alla joka paikassa näkyy mielipidemittauksia siitä kuka on tällä hetkellä suosituin ehdokas maamme presidentiksi. En tosin aivan ymmärrä miksi näitä mittauksia tehdään tai miten tuloksiin pitäisi suhtautua? Onko tarkoituksena se jos ei vielä tiedä ketä äänestää niin mittaukset antavat hyvää osviittaa? Eli jos haluaa kuulua enemmistöön,äänestää sitä ehdokasta joka on mittauksien kärjessä. Tai sitten junnu-urheilussa tuttua termiä käyttäen Fair Play-hengessä antaa äänen sille joka on vikana,ihan vain sen takia ettei sille vikalle tuu niin paha mieli.Ei sillä väliä onko ehdokkaan mielipiteet sitten vaikka aivan toisaalla kuin omat. Toisaalta jos äänestää pelkkien mielipidemittauksien mukaan niin ei niillä mielipiteillä tosin ole mitään väliä.
Tässä on demokratian hyvä ja huono puoli. Äänioikeutetut saavat äänestää miten haluavat. Ja se ketä äänestää,ei ole pakko kertoa. Tosin ihmettelen että miten meillä Suomessa voi olla niin paljon köyhiä,syrjäytyneitä,velkataakan alla eläviä ja muita vähemmän sosiaalisesti haluttuja ryhmiä kun kerran meidän suosituin puolue on oikeistolaisia kovia arvoja kannattava. Jos äänestystulos kertoo millaisia ihmisiä täällä asuu niin eihän meillä voi olla edellä mainittuja ihmisiä niin paljoa.Taitaa olla kommunististen viherpipertäjien aivopesupropagandaa.
Toinen mitä en ymmärrä, saati edes seuraa, on vaalikeskustelut. Siis sellaiset joissa kaikki ehdokkaat kilvan mittailevat retoriikalla ja nippelitiedolla kuka on paras. Jos kerran tälläiseen "äijämäiseen" mittailuun lähdetään,eikös tehtäis se old school-metodilla. Miehet ison pöydän reunaan, housut kinttuihin ja rakkauden työkalu pöydälle. Varmuudeksi lämmitetään huone 37 asteeseen ettei sitten kukaan voi sanoa että kovin kylmä täällä. Tulos ylös ja turvat tukkoon. Samaahan noilla paneelikeskusteluilla haetaan,niissä on vaan enemmän ääntä. Tasa-arvon nimissä naisehdokkaat voi vaikka kokeilla kuinka pitkälle pingispallo lentää tai montako tussia pysyy rauhasten alla. Jos haluaa selvittää ehdokkaiden näkemyksiä asioista,kannattaa omassa rauhassa tutustua heidän nettisivuihin.
Kaikesta huolimatta odotan tulevia vaaleja mielenkiinnolla. Oma ehdokas on selvillä ilman yhtäkään mittausta tai keskustelua seuraamatta. Ja kannattaa muistaa että jos ei sopivaa ehdokasta ei löydy,aina voi äänestää tyhjää. Sekin on parempi kuin kirkkoveneelle äänen antaminen. Ja toisaalta kannattaa myös muistaa että jos kaikesta kovasta työstä huolimatta rahat eivät meinaa riittää seuraavaan palkkapäivään,ei kannata sitten itkeä jos äänestää puoluetta tai sen edustajaa joka kannattaa veronkevennyksiä jotka hyödyttävät rikkaita ja leikkaa sosiaalimenoja. Silloin saa juuri sitä mitä on tilannut.
perjantai 16. joulukuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
Apua,me ei osata syödä!
Kuluneen kesän ja syksyn aikana olemme saaneet lukea hyvinkin rikasta ja osittain erittäin typerää keskustelua yhdestä peruselintoimintaan liittyvässä asiassa,syömisessä. Tai lähinnä kyseessä on ollut aikamoinen hyökkäys usealta eri taholta yhtä monista ruokavaliota,vähähiilihydraattista ruokavaliota kohtaan. Ai mikä ihmeen vähähiilihydraattinen?No karppaus. Suurella osalla on asiasta jonkinlainen mielipide. Jos asiasta ei mitään tiedä,käy katsomassa vaikka täältä mistä on kyse. Ja jos haluat lukea keskusteluja asiasta, googleta karppaus. Ja hämmästy.
En lähde kyseistä ruokavaliota tässä avaamaan tai ota näitä keskusteluita tässä sen suurempaan tarkasteluun. Kokeilkoot jokainen joka pystyy/kiinnostaa ja muodostakaa oma mielipiteenne. Kuten kaikissa erilaisissa ruokavalioissa,kannattaa tutustua kyseiseen ruokavalioon hyvin,kysellä neuvoja ja jopa tehdä sen kaikkien vaikeimman ja radikaaleimman teon,lukea pari kirjaa aiheesta. Jos kolmen kuukauden kokeilun aikana ilmenee terveydelle haitallisia oireita, teet varmaan jotain väärin. Tai sitten vain kyseinen ruokavalio on sinulle väärä. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan loistava painonhallinta ruokavalio ja oikein toteutettuna saa monipuolista ja ravintorikasta ravintoa. Mutta,se mikä toimii yhdellä,ei välttämättä toimi toisella. Setä ja täti-juttuja...
Se mikä on kummastuttanut näitä keskusteluja seuratessa, on ollut se miten helposti asiasta varsinaisesti tietämättä tuomitaan ko.asia. Tämä valitettava tosiasia koskee myös montaa muuta elämän aluetta. Keskustelupalstat ovat samaan aikaan hauskoja,tietoa antavia foorumeita joita on hauska seurata. Valitettavan usein kuitenkin keskustelut palstoilla lähtevät jo muutaman vastauksen jälkeen aiheen ulkopuolelle,loppuen siihen kun toista solvataan kirjoitustaidottomaksi m*lk*ksi.
Toinenkin asia mikä hämmästyttää näin tällä vuosituhannella on se että olemmeko oikeasti niin tyhmiä ettemme osaa syödä oikein? Tärkeimmästä elintoiminnosta on tehty jotain niin ylitsepääsemättömän vaikeaa että ei voi kuin hymyillä. Ja kuvasta päätellen todella moni tekee sen väärin. Tämän huomaa siitä että rapakon takainen kansallissairaus on leviämässä täälläkin. On aina vitsailtu siitä miten Suomi on Euroopan Yhdysvallat ja kun liikalihavuus- ja aikuisiän diabetestilastoja katsellaan,niin sitä todellakin olemme. Terveellisesti ja monipuolisesti syöminen on loppujen lopuksi todella naurettavan helppoa. Siitä on vain tehty niin vaikeaa. Toisaalta myös meille jankutetaan miten vähän aikaa meillä on ja kaikilla on kiire. Ja jos ei ole kiire,olet huono ihminen.Teet jotain väärin tai olet muuten vaan lusmu. Ja sitten tähän kiireeseen vedoten kotiin kannetaan kebabia,pizzaa tms. sontaa joka huuhdellaan alas sokerilitkulla. Tarvitseeko vielä kertoa missä menee vikaan.
Kiireelle/ajan puuttumiselle ja viitsimättömyyden välille on vedetty yhtäläisyysmerkki. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on aika helppo valmistaa kotona.Se,viitsiikö sitä tehdä,on eri asia. Jos suurin osa valveilla olostasi menee työssä tai muissa tehtävissä ja tingit mieluummin ravinnosta,pelaat aika isolla asialla. Toisaalta jos koko ajan olet töissä,voidaan päätellä olevasi vakavarainen. Tällöin kannattaa noutoruokana tilata välillä muutakin kuin iskenderiä. Ja jos teet koko ajan töitä ja rahaa ei ole älyttömästi,jokin yhtälön osa on väärin,pahoittelen.
Kuitenkin,se mikä on hienoa tässä nykyisessä yhteiskunnassamme,on se kuinka saamme olla mitä haluamme. Toinen haluaa harjoitella itsensä timmiin kuntoon ja kituuttaa vähällä ruokavaliolla. Toinen mättää suustaan alas mitä sattuu ja ainoa liikuntamuoto on pizzalaatikoiden vienti roskikseen kerran kuussa. Kumpikin näistä elämäntavoista on näille ihmisille se oikea. Siihen ei kannata puuttua liian kärkkäästi. Hyvänä ystävänä asian järkevyyden voi ottaa puheeksi mutta kannatta kuitenkin muistaa että jokainen tekee loppujen lopuksi omat päätöksensä. Niin kauan kun ei tee toiselle ihmiselle vahinkoa,jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa. Elämästä kannattaa nauttia silloin kun voi. Todisteiden puuttuessa voidaan sanoa että kerran täällä käydään. Ei tehdä siitä liian vaikeata.
En lähde kyseistä ruokavaliota tässä avaamaan tai ota näitä keskusteluita tässä sen suurempaan tarkasteluun. Kokeilkoot jokainen joka pystyy/kiinnostaa ja muodostakaa oma mielipiteenne. Kuten kaikissa erilaisissa ruokavalioissa,kannattaa tutustua kyseiseen ruokavalioon hyvin,kysellä neuvoja ja jopa tehdä sen kaikkien vaikeimman ja radikaaleimman teon,lukea pari kirjaa aiheesta. Jos kolmen kuukauden kokeilun aikana ilmenee terveydelle haitallisia oireita, teet varmaan jotain väärin. Tai sitten vain kyseinen ruokavalio on sinulle väärä. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan loistava painonhallinta ruokavalio ja oikein toteutettuna saa monipuolista ja ravintorikasta ravintoa. Mutta,se mikä toimii yhdellä,ei välttämättä toimi toisella. Setä ja täti-juttuja...
Se mikä on kummastuttanut näitä keskusteluja seuratessa, on ollut se miten helposti asiasta varsinaisesti tietämättä tuomitaan ko.asia. Tämä valitettava tosiasia koskee myös montaa muuta elämän aluetta. Keskustelupalstat ovat samaan aikaan hauskoja,tietoa antavia foorumeita joita on hauska seurata. Valitettavan usein kuitenkin keskustelut palstoilla lähtevät jo muutaman vastauksen jälkeen aiheen ulkopuolelle,loppuen siihen kun toista solvataan kirjoitustaidottomaksi m*lk*ksi.
Toinenkin asia mikä hämmästyttää näin tällä vuosituhannella on se että olemmeko oikeasti niin tyhmiä ettemme osaa syödä oikein? Tärkeimmästä elintoiminnosta on tehty jotain niin ylitsepääsemättömän vaikeaa että ei voi kuin hymyillä. Ja kuvasta päätellen todella moni tekee sen väärin. Tämän huomaa siitä että rapakon takainen kansallissairaus on leviämässä täälläkin. On aina vitsailtu siitä miten Suomi on Euroopan Yhdysvallat ja kun liikalihavuus- ja aikuisiän diabetestilastoja katsellaan,niin sitä todellakin olemme. Terveellisesti ja monipuolisesti syöminen on loppujen lopuksi todella naurettavan helppoa. Siitä on vain tehty niin vaikeaa. Toisaalta myös meille jankutetaan miten vähän aikaa meillä on ja kaikilla on kiire. Ja jos ei ole kiire,olet huono ihminen.Teet jotain väärin tai olet muuten vaan lusmu. Ja sitten tähän kiireeseen vedoten kotiin kannetaan kebabia,pizzaa tms. sontaa joka huuhdellaan alas sokerilitkulla. Tarvitseeko vielä kertoa missä menee vikaan.
Kiireelle/ajan puuttumiselle ja viitsimättömyyden välille on vedetty yhtäläisyysmerkki. Terveellinen ja monipuolinen ruoka on aika helppo valmistaa kotona.Se,viitsiikö sitä tehdä,on eri asia. Jos suurin osa valveilla olostasi menee työssä tai muissa tehtävissä ja tingit mieluummin ravinnosta,pelaat aika isolla asialla. Toisaalta jos koko ajan olet töissä,voidaan päätellä olevasi vakavarainen. Tällöin kannattaa noutoruokana tilata välillä muutakin kuin iskenderiä. Ja jos teet koko ajan töitä ja rahaa ei ole älyttömästi,jokin yhtälön osa on väärin,pahoittelen.
Kuitenkin,se mikä on hienoa tässä nykyisessä yhteiskunnassamme,on se kuinka saamme olla mitä haluamme. Toinen haluaa harjoitella itsensä timmiin kuntoon ja kituuttaa vähällä ruokavaliolla. Toinen mättää suustaan alas mitä sattuu ja ainoa liikuntamuoto on pizzalaatikoiden vienti roskikseen kerran kuussa. Kumpikin näistä elämäntavoista on näille ihmisille se oikea. Siihen ei kannata puuttua liian kärkkäästi. Hyvänä ystävänä asian järkevyyden voi ottaa puheeksi mutta kannatta kuitenkin muistaa että jokainen tekee loppujen lopuksi omat päätöksensä. Niin kauan kun ei tee toiselle ihmiselle vahinkoa,jokainen saa tehdä itselleen mitä haluaa. Elämästä kannattaa nauttia silloin kun voi. Todisteiden puuttuessa voidaan sanoa että kerran täällä käydään. Ei tehdä siitä liian vaikeata.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Antamisen ilosta
Eilen saimme lukea monien mielestä huvittavan uutisen neulottuihun lahjoihin liittyvästä ongelmasta.Oletan jokaisen lukijan itse asian selvittävän linkkiä seuraamalla joten en lähde sitä sen enempää tässä avaamaan. Sanonpa vaan tämän avaavan uusia väyliä veemäisten sukulaisten tai sanotaan nyt vaikka anopin häätämiseen. Ja jos sitten pukki tuo kontissaan niitä pehmeitä paketteja joissa on jotain neulottua,hankkiudu äkkiä siitä eroon. Aivan varmasti on olemassa lainpykälä jolla sinua voidaan syyttää laittoman tavaran hallussapidosta. Toisaalta kannattaa miettiä myös sitä seikkaa kun saatte tälläisen paketin,että teitä yritetään polttaa. Varsinkin kun pakettiin ei ole merkitty lahjan antajaa. Samalla hetkellä kun avaatte kyseisen paketin, ovesta ryntää sisään poliisin iskuryhmä ja se on sitten menoa. Siinä on sitten turha itku kurkussa selitellä. Leivätön pöytä odottaa.
Tästä päästäänkin lahoa aasinsiltaa pitkin toisenlaisiin käsitöihin ja pimeneviin iltoihin. Joka syksy omakotitalo/rivitaloasujat tuntevat painostavan tunteen niskassaan.Sellaisen kuin joku tuijottaisi.Ja aika usein siellä joku tuijottaa. Pimeys tuo mukaan tirkistelijät,hienommalta nimeltään voyeuristit,takapihojen ihmiskoristeiksi. Nuo toisaalta harmittomat mutta kuitenkin helvetin ärsyttävät perverssit ilmestyvät pimeyden turvin ikkunoiden taakse pitämään omaa väestönlaskentaansa. Harmittomat siinä mielessä että nämä pervot eivät edes halua ihmiskontaktia,päinvastoin kuin kettukarkkipussit taskuissaan leikkipuistojen reunalla notkuvat sedät. Tirkistely kuitenkin katsotaan olevan yksityisyyttä ja kotirauhaa rikkovaa ja muutenkin hyvien tapojen vastaista. Jokainen kuitenkin on varmasti ohi kulkiessaan vilkaissut ikkunoista sisään ja hyvien tapojen mukaisesti kääntänyt katseensa pois. Katseen kestosta ei ole olemassa mitään selkeää määräystä. Ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää sitä , että siinä vaiheessa kun poliisi tulee paikalle,on pirun vaikeaa selittää uskottavasti olleensa puoli tuntia kusella tuijottaen sisään ikkunasta.Kaverit kerto.
Jos nyt kuitenkin epäilet takapihallasi tapahtuneen kustannuksellasi yksilapaisen helikopterin yksityisnäytöksen, kannattaa pohtia yhtä asiaa ennen kuin kutsut poliisit. Oletko varma ettei joku rikosoikeudellisia seurauksia pelkäävä tuttavasi ole käynyt jättämässä käsitöitään lahjaksi ikkunalaudalle?
Tästä päästäänkin lahoa aasinsiltaa pitkin toisenlaisiin käsitöihin ja pimeneviin iltoihin. Joka syksy omakotitalo/rivitaloasujat tuntevat painostavan tunteen niskassaan.Sellaisen kuin joku tuijottaisi.Ja aika usein siellä joku tuijottaa. Pimeys tuo mukaan tirkistelijät,hienommalta nimeltään voyeuristit,takapihojen ihmiskoristeiksi. Nuo toisaalta harmittomat mutta kuitenkin helvetin ärsyttävät perverssit ilmestyvät pimeyden turvin ikkunoiden taakse pitämään omaa väestönlaskentaansa. Harmittomat siinä mielessä että nämä pervot eivät edes halua ihmiskontaktia,päinvastoin kuin kettukarkkipussit taskuissaan leikkipuistojen reunalla notkuvat sedät. Tirkistely kuitenkin katsotaan olevan yksityisyyttä ja kotirauhaa rikkovaa ja muutenkin hyvien tapojen vastaista. Jokainen kuitenkin on varmasti ohi kulkiessaan vilkaissut ikkunoista sisään ja hyvien tapojen mukaisesti kääntänyt katseensa pois. Katseen kestosta ei ole olemassa mitään selkeää määräystä. Ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää sitä , että siinä vaiheessa kun poliisi tulee paikalle,on pirun vaikeaa selittää uskottavasti olleensa puoli tuntia kusella tuijottaen sisään ikkunasta.Kaverit kerto.
Jos nyt kuitenkin epäilet takapihallasi tapahtuneen kustannuksellasi yksilapaisen helikopterin yksityisnäytöksen, kannattaa pohtia yhtä asiaa ennen kuin kutsut poliisit. Oletko varma ettei joku rikosoikeudellisia seurauksia pelkäävä tuttavasi ole käynyt jättämässä käsitöitään lahjaksi ikkunalaudalle?
tiistai 22. marraskuuta 2011
Ei oo heleppoo...
Jokainen meistä on varmaan kuullut useammin kuin tarpeeksi miten "sukupolvesi on päässyt niin helpolla ja miten ei ennen ollut sitä eikä tätä ja kaikki oli paljon huonommin." Yksi lempilausahduksistani liittyi armeijaan ja kuulin sen usein isommilta veljiltäni."Silloin kun sä meet armeijaan,se käydään kirjekurssina." Ei tosin veljieni armeija-aika ole mitään verrattavissa isäni sotien jälkeiseen aikaiseen joten hän on varmaan sanonut sitten "kun te pojat käytte armeijan, se käydään sähkekurssina." Tai isoisäni joka varmaan kertoi isälleni armeijan käytävän savumerkkeinä...
Mutta siis,kuten tämä päätön tarina kertoo,aina edellisellä sukupolvella on ollut rankempaa. Joten voin hyvällä omalla tunnolla keulia lapsilleni ja heidän kavereilleen miten rankkaa isipapalla oli kun ei voinut kavereilleen soittaa milloin ja mistä vaan. Syvät arvet jää sellaisesta. Siis kännykkämättömydestä. Ja todennäköisesti myös keulimisesta.
Lähdin myös tähän vähän luetteloimaan miten todella rankkaa omassa lapsuudessa ja nuoruudessani oli verrattuna tähän nykyiseen pullamössöön:
Mutta siis,kuten tämä päätön tarina kertoo,aina edellisellä sukupolvella on ollut rankempaa. Joten voin hyvällä omalla tunnolla keulia lapsilleni ja heidän kavereilleen miten rankkaa isipapalla oli kun ei voinut kavereilleen soittaa milloin ja mistä vaan. Syvät arvet jää sellaisesta. Siis kännykkämättömydestä. Ja todennäköisesti myös keulimisesta.
Lähdin myös tähän vähän luetteloimaan miten todella rankkaa omassa lapsuudessa ja nuoruudessani oli verrattuna tähän nykyiseen pullamössöön:
- minun lapsuudessa oli LP-levyjä joita oli todella vaikea kelata edestakaisin vain kuullakseen saman kappaleen uudestaan. Ja jos neula oli poikki,ei kuunneltu
- minun lapsuudessani jouduttiin leikkimään ulkona koska sisällä ei ollut mitään tekemistä.
- minun lapsuudessani oli vain 8-bittinen Nintendo.Mieti,8-bittinen,OMG!!!
- minun lapsuudessani radiossa soi Dingo,Yö ja Bogart Co.
- minun lapsuudessani television "huipputoimittaja" oli Timo T.A.Mikkonen
- minun lapsuudessani suosituin värisävy vaatteissa oli pastelli
- minun lapsuudessani kaukosäätimissä oli johto
- minun lapsuudessani radiossa soi Dingo,Yö ja Bogart Co.
torstai 17. marraskuuta 2011
Au naturel
Suomalainen urheilukulttuuri nosti rumaa päätään hiihdon suunnalta,jälleen kerran. Ei sinänsä että se olisi mikään uusi asia vaan eikö mistään oteta opiksi? Jos lähtee läträilemään laittomien aineiden kanssa,kannattaa varmistaa tekevänsä sen mahdollisimman hyvin. Hyvin tekemiseen liittyy kiinni jäämättömyys. Ja vieläpä hyvin olennaisesti.
Toinen vaihtoehto on harjoitella niin maan perusteellisesti ja voittaa ns.perinteisellä tavalla. Tosin tietoa siitä milloin tämä olisi viimeksi tapahtunut,ei varmuudella tiedetä. Voisin kuitenkin vinkata oivaksi tutkimusajankohdaksi sen hetken kun suuret rahat alkoivat liikkumaan.Lajissa kuin lajissa.
Miksi sitten ei luovuta kokonaan kaikista dopingsäännöistä? Moni muukin on tätä pohtinut ja olen itse myös kallistunut siihen suuntaan. Annettaisiin urheilijoiden vapaasti vaarantaa terveytensä rahan eteen. Rahan? Enkö tarkoita maineen ja kunnian? Enpä juuri. Maine ja kunnia ovat karisseet pois ammattiurheilun agendalistalta pitkän aikaa sitten. En tosin väitä etteikö joukossa olisi niitä jotka uskovat vielä kovan työn tuovan tulosta, ja niin,mainetta ja kunniaa. Mutta uskoisin niiden olevan häviävää lajia,monessakin merkityksessä.
Katsotaan kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään rahan takia? Okei,tiedän äskeisen olevan tyhmä kysymys. Ei taida olla rajoja sille mitä tapahtuisi jos kannustimena olisi raha. Onhan se nähty jo nykypäivän ammattiurheilussa.
Tokihan myös amatööriurheilun parissa tämän jälkeen olisi mahdollista "doupata" itsensä eturivin edustajaksi. Tosin riskit verrattuna saatavaan hyötyyn ovat aikamoiset. Puhumattakaan kuluista. Amatööriurheilussa rahavirta on kovin yksisuuntaista,varsinkin itsensä urheilijan näkökulmasta. Aikamoinen hinta tulee voitetulle lusikalle jos amatööritasolla alkaa kiellettyjen,suoritusta parantavien aineiden kanssa leikkimään.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten ihmiset reagoisivat siihen kun kaksi saman lajin edustajaa laitettaisiin vertailuun.Toinen lääkkeillä avitettu,toinen ns.naturaaliurheilija. Tämä "roinarakki" kehuskelisi tuloksillan joihin sitten omin avuin onneen (heh) päässyt urhelija ei ikinä pääsisi luonnollisin keinoin. Kumpaa ihmiset arvostaisivat enemmän? Ja ehkä tärkeämpi kysymys on se,kumpi urheilijoista arvostaisi enemmän omia tuloksiaan?
Toinen uutinen joka menee läheltä urheilumaailmaa ja dopingmaailmaa,tuli Espoon Palloseuran suunnalta. Seuran juniorityössä mukana ollut valmentaja oli omaan kuntoharjoitteluun lisännyt amfetamiinia. En lähde tässä asian järkevyydestä saarnaamaan, jokainen voi itse sen puolen hoitaa. Syy miksi asiasta mainitsen on erään nimelta mainitsemattoman Iltalehden (nimi muutettu) otsikointi asiasta."Junnuvalmentaja käytti huumeita harjoituksissa." Näin niitä lehtiä myydään.
Tosin tuosta otsikosta tuli mieleen tämän hetken parhaimpiin lukeutuvan koomikon, Eddie Izzardin,sketsi. Kiinnostuneet voivat katsoa sen täältä.
Toinen vaihtoehto on harjoitella niin maan perusteellisesti ja voittaa ns.perinteisellä tavalla. Tosin tietoa siitä milloin tämä olisi viimeksi tapahtunut,ei varmuudella tiedetä. Voisin kuitenkin vinkata oivaksi tutkimusajankohdaksi sen hetken kun suuret rahat alkoivat liikkumaan.Lajissa kuin lajissa.
Miksi sitten ei luovuta kokonaan kaikista dopingsäännöistä? Moni muukin on tätä pohtinut ja olen itse myös kallistunut siihen suuntaan. Annettaisiin urheilijoiden vapaasti vaarantaa terveytensä rahan eteen. Rahan? Enkö tarkoita maineen ja kunnian? Enpä juuri. Maine ja kunnia ovat karisseet pois ammattiurheilun agendalistalta pitkän aikaa sitten. En tosin väitä etteikö joukossa olisi niitä jotka uskovat vielä kovan työn tuovan tulosta, ja niin,mainetta ja kunniaa. Mutta uskoisin niiden olevan häviävää lajia,monessakin merkityksessä.
Katsotaan kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään rahan takia? Okei,tiedän äskeisen olevan tyhmä kysymys. Ei taida olla rajoja sille mitä tapahtuisi jos kannustimena olisi raha. Onhan se nähty jo nykypäivän ammattiurheilussa.
Tokihan myös amatööriurheilun parissa tämän jälkeen olisi mahdollista "doupata" itsensä eturivin edustajaksi. Tosin riskit verrattuna saatavaan hyötyyn ovat aikamoiset. Puhumattakaan kuluista. Amatööriurheilussa rahavirta on kovin yksisuuntaista,varsinkin itsensä urheilijan näkökulmasta. Aikamoinen hinta tulee voitetulle lusikalle jos amatööritasolla alkaa kiellettyjen,suoritusta parantavien aineiden kanssa leikkimään.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten ihmiset reagoisivat siihen kun kaksi saman lajin edustajaa laitettaisiin vertailuun.Toinen lääkkeillä avitettu,toinen ns.naturaaliurheilija. Tämä "roinarakki" kehuskelisi tuloksillan joihin sitten omin avuin onneen (heh) päässyt urhelija ei ikinä pääsisi luonnollisin keinoin. Kumpaa ihmiset arvostaisivat enemmän? Ja ehkä tärkeämpi kysymys on se,kumpi urheilijoista arvostaisi enemmän omia tuloksiaan?
Toinen uutinen joka menee läheltä urheilumaailmaa ja dopingmaailmaa,tuli Espoon Palloseuran suunnalta. Seuran juniorityössä mukana ollut valmentaja oli omaan kuntoharjoitteluun lisännyt amfetamiinia. En lähde tässä asian järkevyydestä saarnaamaan, jokainen voi itse sen puolen hoitaa. Syy miksi asiasta mainitsen on erään nimelta mainitsemattoman Iltalehden (nimi muutettu) otsikointi asiasta."Junnuvalmentaja käytti huumeita harjoituksissa." Näin niitä lehtiä myydään.
Tosin tuosta otsikosta tuli mieleen tämän hetken parhaimpiin lukeutuvan koomikon, Eddie Izzardin,sketsi. Kiinnostuneet voivat katsoa sen täältä.
torstai 25. elokuuta 2011
Shampanjaa ja Kela-kusetusta.
Elämme kovia aikoja,tai ainakin niin kuulee monen suusta. Uskoisin että olemme eläneet kovia aikoja koko ajan,kovuus on vain jakaantunut ajan saatossa eri tavalla eri ihmisille. Tosin hyvän kuvan tämän hetken arvoista sai eilen tulleesta ohjelmasta jota pystyin katsomaan noin 10 minuuttia. Sen jälkeen oli pakko lopettaa koska pääni lähetti minulle itsetuhoon ja ehkä suurempaan massatuhoon johtavia viestejä.
Tällä hetkellä tavoiteltavia asioita on ulospäin hyvältä näyttävä elämä,huolimatta siitä mitä totuus oikeasti olisi. Ilman mieletöntä velkaa ei kannata tietyissä piireissä edes suutaan aukaista. Hiukset,ripset,kynnet,no oikeastaan koko kroppa pitää olla jotain muuta kuin se oikeasti on. Mielellään kirurgisesti avitettu. Ihmisten kusettaminen oman edun nimissä on ennemmin suotavaa kuin paheksuttavaa. Säännöt eivät ole samoja kaikille mutta tuohan on vanha totuus. Onnittelut heille jotka katsoivat koko ohjelman ja ette ole vangitttuina mistään vahingonteosta. Tuo pieni pätkä jonka näin ohjelmasta,oli koulukirja esimerkki nykypäivän asenteista.Kova,kylmä,tunteeton ja läpeensä p*sk*. Jos sanon että "kyllä olisi mukavaa jos ei oltaisi niin persoja tuolle rahalle,kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen mitä muuta on tarjolla",saan paheksuvampia katseita kun sanoisin juuri laittaneeni säkillisen kissanpentuja kuumaan uuniin.Jep,kovat on ajat...
Mutta,ei sorruta epätoivoon.Kaikki elämässä menee sykleinä ja uskonkin tälläisten arvojen kovuuden iskevän vielä kovin ihmisten kasvoille.Sen tapahtuessa toivonkin ihmisten nostavan katseensa navoistaan ja lompakoistaan. Sitä odotellessani saankin paljon hauskoja hetkiä "wanna be-kokoomuslaisten" kustannuksella ja toivon ettei scheisse roisku kovin laajalle kun tuo isku tapahtuu. Ja se kyllä tapahtuu.
Loppukevennykseksi kertoisin yhden osuvan esimerkin nykyarvoista.Kuulin tämän keskustelun käydyn junassa,ei kovin montaa päivää sitten. Siinä perheen äidit keskustelivat lastensa nykymuodista ja tulevista kouluvaatteista. Pakko oli ostaa kalliit nykymuodin mukaiset vaatteet (jotka todennäköisesti menevät rikki parin päivän kuluessa). Mikä pakko? No,ettei leimaudu koulussa. Eli kotona syödään ennemmin aaltopahvia kuin Jaana-Petteri leimautuisi koulussa.
Mistäs ne arvot ja opit loppupeleissä tuleekaan?
Tällä hetkellä tavoiteltavia asioita on ulospäin hyvältä näyttävä elämä,huolimatta siitä mitä totuus oikeasti olisi. Ilman mieletöntä velkaa ei kannata tietyissä piireissä edes suutaan aukaista. Hiukset,ripset,kynnet,no oikeastaan koko kroppa pitää olla jotain muuta kuin se oikeasti on. Mielellään kirurgisesti avitettu. Ihmisten kusettaminen oman edun nimissä on ennemmin suotavaa kuin paheksuttavaa. Säännöt eivät ole samoja kaikille mutta tuohan on vanha totuus. Onnittelut heille jotka katsoivat koko ohjelman ja ette ole vangitttuina mistään vahingonteosta. Tuo pieni pätkä jonka näin ohjelmasta,oli koulukirja esimerkki nykypäivän asenteista.Kova,kylmä,tunteeton ja läpeensä p*sk*. Jos sanon että "kyllä olisi mukavaa jos ei oltaisi niin persoja tuolle rahalle,kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen mitä muuta on tarjolla",saan paheksuvampia katseita kun sanoisin juuri laittaneeni säkillisen kissanpentuja kuumaan uuniin.Jep,kovat on ajat...
Mutta,ei sorruta epätoivoon.Kaikki elämässä menee sykleinä ja uskonkin tälläisten arvojen kovuuden iskevän vielä kovin ihmisten kasvoille.Sen tapahtuessa toivonkin ihmisten nostavan katseensa navoistaan ja lompakoistaan. Sitä odotellessani saankin paljon hauskoja hetkiä "wanna be-kokoomuslaisten" kustannuksella ja toivon ettei scheisse roisku kovin laajalle kun tuo isku tapahtuu. Ja se kyllä tapahtuu.
Loppukevennykseksi kertoisin yhden osuvan esimerkin nykyarvoista.Kuulin tämän keskustelun käydyn junassa,ei kovin montaa päivää sitten. Siinä perheen äidit keskustelivat lastensa nykymuodista ja tulevista kouluvaatteista. Pakko oli ostaa kalliit nykymuodin mukaiset vaatteet (jotka todennäköisesti menevät rikki parin päivän kuluessa). Mikä pakko? No,ettei leimaudu koulussa. Eli kotona syödään ennemmin aaltopahvia kuin Jaana-Petteri leimautuisi koulussa.
Mistäs ne arvot ja opit loppupeleissä tuleekaan?
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Kesä alkaa olla taputeltu ja ensimmäiset syksyn merkit ovat ilmassa. Tosi-tv-ohjelmien mainoksia puskee joka tuutista. Eipä siinä mitään,eihän niitä pakko katsoa ole. Mietin vaan, missä vaiheessa noissa ohjelmissa toikkaroivista pösilöistä tuli niin merkittäviä henkilöitä,että heidän tekemisistään (pienistäkin) tehdään uutinen? Vai, voidaanko päinvastoin kysyä onko meidän median tila niin vakava ettei ole muuta kirjoitettavaa?
Toinen on arveluttava seikka on se että nämä hilloaivot pitävät tuota varttia julkisuudessa ammattinaan. Kuten tämä valopää. Jos isoin mainitsemisen arvoinen saavutus on se kenen keihästä on niellyt missäkin tai kenen sängyyn on oksentanut,olemme vaarallisella tiellä. Vaarallisella sen takia koska tuosta kaikesta tulee tavoittelemisen arvoista. Ja kukaan, joka on kumpaakaan noista joskus tehnyt,tietää miten helppoa se on. Toivon,todella toivon sydämeni pohjasta,ettei tämä ole kuin pienen osan nykynuorisomme tavoitteena. Että vielä jotkut tavoittelevat tekevänsä merkittäviä yhteiskuntaa paremmaksi muuttavia tekoja,että jotkut haluavat muutakin kuin saada itselleen aukeaman Seiska-lehdestä. Nähtäväksi jää.
Ennen sitä toivon tosi-tv-formaattien katoavan televisiosta. Tilalle saataisiin taas käsikirjoitettuja,ohjattuja ja näyteltyjä ohjelmia (vältin hyvin-sanan käyttöä koska ei saa olla liian ahne). Uskon sen olevan mahdollista,koska olen sellaista jopa nähnyt. Kyllä lapset,se ei ole vain vanhan sedän huumehoureisia unia vaan oikeasti tapahtunutta todellisuutta. Valitettavasti tuo hieno laji tapettiin sukupuuttoon liian kalliina ylläpitää 90-luvun alussa. Tai lähes sukupuuttoon. Joitain hienoja tekeleitä tulee yleisön silmiin silloin tällöin. Harvoin mutta kuitenkin sen verran että se herättää toivoa tuon hienon lajin uudelleen synnystä. Mutta valitettavasti yhtä hienoa lajin edustajaa kohden ilmoille tulee noin sata sysip*sk** tekelettä,lannistaen uskon hyvin tehdyn tv-ohjelman uudelleen tulemisesta.
Tiedän,ei sitä laatikkoa tarvitse katsella jos ei tule mitään katselemisen arvoista. Mutta kun tiedän että sieltä on tullut joskus jotain mielenkiintoista,jotain opettavaa,jotain mikä herättää kysymyksiä! Siis, jonkin muunkin kysymyksen että "miksi,oi miksi mä katon tätä?" Toivonko liikaa? Tuleeko Lähi-Itään rauha ennemmin kuin saamme tasokasta tv-viihdettä? Löytyykö Jimmy Hoffan ruumis ennen sitä?Muuttaako Johanna Tukiainen oikeasti pois Suomesta ennen sitä? En tiedä. Pahalta näyttää. Tekijöitä meiltä varmasti löytyy. Ja en usko kaiken olevan kiinni rahasta. Salaliittojen ystävänä uskon tämän olevan osa suurta suunnitelmaa tehdä meistä pikku hiljaa tyhmempiä ja tyhmempiä. Todisteita on kaikkialla,yhä tyhmempiä ihmisiä on niin tärkeissä kuin vähemmän tärkeissä työpaikoissa.Jopa Teillä töissä.
Mutta,ei siitä enempää. Se onkin jo toinen juttu. Nyt teen nyky-yhteiskunnan mittapuussa radikaalin teon ja lähden lukemaan kirjaa. Ja jos tässä vaiheessa kysyt että miksi kysymyksen minkä sijaan,niin hyvää tosi-tv syksyä sinulle.
-J
Toinen on arveluttava seikka on se että nämä hilloaivot pitävät tuota varttia julkisuudessa ammattinaan. Kuten tämä valopää. Jos isoin mainitsemisen arvoinen saavutus on se kenen keihästä on niellyt missäkin tai kenen sängyyn on oksentanut,olemme vaarallisella tiellä. Vaarallisella sen takia koska tuosta kaikesta tulee tavoittelemisen arvoista. Ja kukaan, joka on kumpaakaan noista joskus tehnyt,tietää miten helppoa se on. Toivon,todella toivon sydämeni pohjasta,ettei tämä ole kuin pienen osan nykynuorisomme tavoitteena. Että vielä jotkut tavoittelevat tekevänsä merkittäviä yhteiskuntaa paremmaksi muuttavia tekoja,että jotkut haluavat muutakin kuin saada itselleen aukeaman Seiska-lehdestä. Nähtäväksi jää.
Ennen sitä toivon tosi-tv-formaattien katoavan televisiosta. Tilalle saataisiin taas käsikirjoitettuja,ohjattuja ja näyteltyjä ohjelmia (vältin hyvin-sanan käyttöä koska ei saa olla liian ahne). Uskon sen olevan mahdollista,koska olen sellaista jopa nähnyt. Kyllä lapset,se ei ole vain vanhan sedän huumehoureisia unia vaan oikeasti tapahtunutta todellisuutta. Valitettavasti tuo hieno laji tapettiin sukupuuttoon liian kalliina ylläpitää 90-luvun alussa. Tai lähes sukupuuttoon. Joitain hienoja tekeleitä tulee yleisön silmiin silloin tällöin. Harvoin mutta kuitenkin sen verran että se herättää toivoa tuon hienon lajin uudelleen synnystä. Mutta valitettavasti yhtä hienoa lajin edustajaa kohden ilmoille tulee noin sata sysip*sk** tekelettä,lannistaen uskon hyvin tehdyn tv-ohjelman uudelleen tulemisesta.
Tiedän,ei sitä laatikkoa tarvitse katsella jos ei tule mitään katselemisen arvoista. Mutta kun tiedän että sieltä on tullut joskus jotain mielenkiintoista,jotain opettavaa,jotain mikä herättää kysymyksiä! Siis, jonkin muunkin kysymyksen että "miksi,oi miksi mä katon tätä?" Toivonko liikaa? Tuleeko Lähi-Itään rauha ennemmin kuin saamme tasokasta tv-viihdettä? Löytyykö Jimmy Hoffan ruumis ennen sitä?Muuttaako Johanna Tukiainen oikeasti pois Suomesta ennen sitä? En tiedä. Pahalta näyttää. Tekijöitä meiltä varmasti löytyy. Ja en usko kaiken olevan kiinni rahasta. Salaliittojen ystävänä uskon tämän olevan osa suurta suunnitelmaa tehdä meistä pikku hiljaa tyhmempiä ja tyhmempiä. Todisteita on kaikkialla,yhä tyhmempiä ihmisiä on niin tärkeissä kuin vähemmän tärkeissä työpaikoissa.Jopa Teillä töissä.
Mutta,ei siitä enempää. Se onkin jo toinen juttu. Nyt teen nyky-yhteiskunnan mittapuussa radikaalin teon ja lähden lukemaan kirjaa. Ja jos tässä vaiheessa kysyt että miksi kysymyksen minkä sijaan,niin hyvää tosi-tv syksyä sinulle.
-J
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)